Filippiineilta, magandang tanghali po!

Voi jumalauta! Kirjoittelin tossa askettain noin tunnin verran postia tanne ja just kun olin viimeisilla riveilla niin kuinkas kavikaan.. Pilipiinolaisen nettikahvilan kone sanoi tietysti sopparin irti ja loi virrat poikki ja ruudun pimeeks. No mikas siina, kayhan naita, yritin uudestaan. Talla kertaa ehdin kirjottaa 20 minsaa, jonka jalkeen sama homma. Heikkohermoisempaa jannuahan homma olis jo saattanut ruveta ns. vituttamaan, mutta onneks oon karsivallinen kaveri. Kattelin siina sitten hymyssa suin, kun paikan pitaja pyoritteli paataan ja kaynnisteli konetta uudestaan >:)

No mennaanpa asiaan: lennettiin siis viime perjantaina Macaosta Manilan Clarkiin, joka on halpislentoyhtioiden kayttama entinen jenkkien lentotukikohta noin 70 kilsaa Manilan pohjoispuolella.


Paastaksemme Manilan "oikealle lentokentalle" meidan piti siis ajaa ensin kaupunkiin ja sitten sen lapi. Taytyy sanoa, etta Manila oli jotain kasittamattominta mita oon ikina nahny. Kaupungissahan on vissiin joku 10 miljoonaa ihmista ja se on todella overcrowded. Siina vaiheessa kun tultiin kaupungin laitamille niin rupesi nakymaan ihmisia, jotka asuivat siltojen alla, kaduilla, puistoissa, liikenneympyroissa, oikeastaan ihan missa vaan se oli vahankaan mahdollista. Illan tullessa joka puolelta kohos pienia savukiehkuroita, kun jengi laittoi ruokaa kukin omilla notskeillaan. Oli jotenkin hammentava naky nahda naisia pienten lasten kanssa resuisissa vaatteissa istumassa siltojen alla kissojen ja koirien kanssa. Ja sitten se liikenne. Luulis etta 70 kilsaa taittuu helposti noin tunnissa - vaarin. Osuttiin mukavasti perjantain iltapaivaruuhkaan ja perusperiaatteena oli se, etta jos tiessa oli kaistoja kaks niin autoja oli vierekkain kolme tai nelja jne. Matkaan kului jotain yli kolme tuntia, en kasita miten se liikenne liikkui ylipaataa ollenkaan. Meidan dosakuski jyras siella hana auki ja naki, ettei kaveri ollut ekaa kertaa ratissa. Ilman sita hommaan olis voinu menna viela paljon kauemmin. Yo nukuttiin sitten Manilan lentokentalla, domestic-puolella, varsin mukavissa olosuhteissa :)


Lauantaina paastiin sitten viimein tanne Coron Towniin, Busuangan saarelle. Coron Town on noin 20 000 ihmisen pienehko maalaiskaupunki talla Kalamiinien saariryhman suurimmalla saarella. Oltiin aika sekaisin matkustamisesta ja tavoitteena oli loytaa joku majapaikka vaan nopeasti. Osuttiin sitten hyvalla tsagalla johonkin paikallista matkatoimistoa muistuttavaan lafkaan ja siella ollut kaveri neuvoi meille tosi kivan Lodgen suhteellisen lahelta keskustaa.


Hintaa majapaikalle tulee 250 pesoa per naamio, eli vahan paalle nelja euroa. Muuten hintatasosta sen verran, etta paikallinen bisse, San Miguel maksaa kaupassa 18 pesoa eli joku 25 senttia ja litran pullo filippiinilaista rommia 60 pesoa eli euron verran. Ravintelissa syo 80 - 250 eli vahan paalle eurosta neljaan euroon, joten jopa suomalaisen opiskelijan ostovoima riittaa tassa maassa aika mukavasti ;)


Coron Town rupeaa tuntumaan alkujannityksen jalkeen aika mukavalta paikalta, kun rupeaa tietamaan vahan mestoja missa kannattaa syoda, mista loytyy nettikahvila, minne kannattaa menna jne. Kaupungissa ei vissiin kay yleensa paljoakaan turisteja, enimmakseen pienia sukellusporukoita, joten meidan 8 hengen valkonaamaporukka on melkoinen paikallinen nahtavyys. Jouluaattona kun vedettiin kaupungin lapi tonttulakit paassa oli hauska katella, miten jengi katteli peraansa viela 100 metrin paasta :)

Kaytiin tossa viela ekana paivana biitsilla jossain lahistolla ja siella naytti suunnilleen talta:


Ollaan tassa ekat paivat vahan snorklailtu ja katteltu kaupunkia (missa ei paljon kattelemista oo, koska se on niin pieni). Tultiin tanaan kolmen paivan island hopping- / safarireissulta, josta voisin vaikka huomenna yrittaa kirjoitella jotain lisaa, koska siita riittaa kerrottavaa. Laitan myos pari nattia biitsikuvaa, mita voitte siella sateisessa Suomessa kuolata ;). Huomenna meilla alkaa Juhon kanssa laitesukelluksen peruskurssi, eli open water diver, joten actionia riittaa. Palataanpa asiaan.